Tässä hankkeessa halusimme liudentaa tarvetta tuottaa tulos, joka tiivistäisi hankkeen - toisi esiin ne asiat, joita on koettu, katseltu ja työstetty. Mutta samalla kun ajallisten prosessien kapseloiminen sinänsä on mahdotonta - on se myös vääjäämätöntä; taiteilijat ja muut kulttuurin toimijat esittävät valmiita perspektiivejä ja löydöksiä - muodostavat ja muodottavat taideteoksia.

Teimme kaksi installaatiota, joista ensimmäinen alaotsikolla 'torjuminen' ('Denial'), joka viittaa mahdottomuuteen esittää 'kaikkea' - se ilmentää, että kun jotain asetetaan esille, samalla jotain myös rajataan pois. Tämä on tilanne, jossa rajaamisesta tulee paitsi tuottava ele - sallien mahdollisuuden aktivoida ne asiat joita haluaa tuoda esiin - mutta 'torjumisen' liittyen myös hyvin konkreettisesti omien uskomusjärjestelmien turvaamiseen - jossa se mikä ei sovi tai 'käy järkeen' kielletään. Vaikka tämä kieltäminen siis varsin tehokkaasti mahdollistaa toimintaa ja ajattelua (kun asiat, jotka ovat eivät sovi faktoiksi suljetaan pois), se myös ylläpitää itsepetokseen kietoutunutta torjuntaa vastustamalla aidosti uusia mahdollisuuksia ja käsityksiä. Mahdollisuus liikkua (vieraalla) alueella perustuu lähtökohdalliseen ja perustavalaatuiseen 'tuntemattoman' hyväksymiseen.

Näyttelyssä oli esillä kolme teosta taiteilijoilta Elina Vainio, Eero Yli-Vakkuri ja Iona Roisin lähestyvät hankkeen aiheita muodostamalla ääni-arkiston ('datapakin'), joka on kerätty junamatkalta, ja johon voi saada yhteyden Alkovin sijainnissa (Yli-Vakkuri), esittämällä Svetlana Aleksivitsin kirjasta lainatun kangaspohjaisen lauseen installoituna jättömailla Viipurissa ja Vladivostokissa (Vainio) sekä 'Muksis' hahmoon perustuvan kokoelman (Roisin)- 'Muksis' (Cheburashka) on kirjailija Eduard Uspenskin luoma neuvostoaikainen lastenkirjallisuuden hahmo ja hänen mukaansa "eläin jota tiede ei tunne".

Näyttely 'TOXICITY' oli toinen osa sarjasta 'näytteille panoja', joiden kautta toimme esiin eri osa-alueita ja perspektiivejä 'matkan varrella' kohtaamistamme asioista hankkeessa 'In Various Stages of Ruins' [Useissa Raunioitumisen Vaiheissa], jonka otsikko on muistutus 'raunioitumisen' jatkuvasta muodostumisesta. Se kiinnittyy ajatukseen edistymisestä ja kehityksestä, joka ilman hajoavaa kaaoksen ja hävityksen puoltaan, on kykenemätön uusiin muodostelmiin ja jäsennyksiin. Materiaalien elämän-kierrossa mikään ei ole koskaan 'raunio' pysyvästi, ja raunio on aina todistus menneen läsnäolosta nykyhetkessä. Katsomalla sitä 'mitä täällä on' tavoitteenamme on ajatella elämis- ja kulttuuriympäristöissämme läsnä olevia mahdollisuuksia sekä todellisuuksia.

Toxicity' näyttelyssä esillä oli kuratoriaalinen taustakuva, joka oli otettu asbestikaivoksella Asbestin kaupungissa Venäjällä, sekä teokset Eero Yli-Vakkurilta ja Elina Vainiolta. Teoksiin voi tarkemmin tutustua näyttelyn sivulla: ''TOXICITY'

Graafinen suunnittelija Matti Kunttu on valinnut hankkeessa käytettävät fontit (BC Mikser & Helvetica) ja Katja Kalinainen on toiminut assistenttinamme hankkeessamme olleilla matkoilla.

Jussi Kiven näyttely Alkovissa (joulukuu 2019-helmikuu 2020)'Sortunut Kaivos' oli osa 'In Various Stages Of Ruins' - hankettamme.

Tätä projektia on toteutettu Koneen Säätiön tuella (2017-2019) - alunperin käsitellen propagandaa ja disinformaatiota - sekä Suomen Kulttuurirahaston tuella (2019-2020) liittyen itään päin suuntautuvaan juna matkailuun osana taiteellista työtä. Projektia on toteutettu osana residenssiorganisaatio HIAP:in suomalais-venäläiseen yhteistyöhön keskittyvää Connecting Points-ohjelmaa.

In this project we have wanted to focus on counter-balancing the need for A result that would distill the things experienced, looked at or worked with, by offering some continuity and versatility in the presentation. Whilst the encapsulating of temporal processes is impossible, it is also inevitable - it is the task that artists and other cultural producers embark on when presenting their perspectives and findings - when formulating artworks.

'Denial' is the subtitle of our first instalment, it points to the inability to present "everything" - as with something 'denied entry' even though this act of limiting becomes productive - framing, enabling, allowing those things to be present that one is seeking to activate. It is also concretely related to safe-guarding one's belief-systems; as in denial of things that don't fit or make sense. Even though the effectiveness of denial (of something that seems counter-factual) is proven to be a sound tactic for sustaining the ability to think and act, self-delusional denial is the act of stubborn resistance to new concepts and possibilities. The ability to move on (foreign) terrain necessitates accepting elemental unfamiliarity.

The three works presented here from artists Elina Vainio, Eero Yli-Vakkuri and Iona Roisin in this instalment as an exhibition approach the project's subject matter by forming an archive (a database) - sounds collected from the experience of train travel and accessible only at the location of Alkovi (Yli-Vakkuri); the installation of a fabric sentence from Svetlana Alexievich's book: Secondhand Time, stretched across two derelict sites in the cities of Vyborg and Vladivostok (Vainio); and a Cheburashka collection (Roisin), a character of Soviet era children's literature from author Eduard Uspensky, according to whom it is "an animal unknown to science".

The second exhibition-installment was ' Toxicity' that was a part in a series of exhibitions that depict different aspects of the things encountered - along the way - in a project with the title 'In Various Stages of Ruins' that is a reminder of the constantly forming and gradual process of 'ruinification' It links to the idea of progress, that without its derelict inverse of chaos and loss, it would be insufficient to make new compositions and arrangements. As in the life-cycle of materials, nothing is a ruin permanently, a ruin is a testament to the past in present. With the notion of 'looking at what's here' we aimed to think about the possibilities and actualities of our cultural and lived environment.

'Toxicity' exhibition contained a curatorial background image that was taken from asbestos mine in the city of Asbest in Russia, as well as artworks from Eero Yli-Vakkuri and Elina Vainio. Works can be explored further on the website: ''TOXICITY'

Graphic designer Matti Kunttu has selected the fonts (BC Mikser & Helvetica) used in the project, and our assistant during our trips on this project has been Katja Kalinainen.

The exhibition 'Collapsed Mine' by artist Jussi Kivi (December 2019 -February 2020) was a part of this 'In Various Stages of Ruins'- project.

This project has been done with the support of Kone Foundation (2017-2019) - initially starting as a project dealing with propaganda and disinformation as themes - and with the support of The Finnish Cultural Foundation (2019-2020) focusing on east-bound train travel as an opportunity for artistic work. The project has been done in the context of the Finnish-Russian Exchange programme Connecting Points, of the residency organization Helsinki International Artist Programme (HIAP).